Tervetuloa tutustumaan sivuihini ja minuun!
Olen Hanna Saari, 55-vuotias yrittäjä Kalajoen Hiekkasärkiltä. Asun lähellä yritystemme toimipisteitä avopuolisoni Auliksen ja rotikkatyttöjemme kanssa. Lähiperheeseen kuuluvat meidän molempien äidit ja sisarukset perheineen. Yrittäjä olen ollut 90-luvun puolivälistä saakka. Matkailu- ja ravintola-alan yrittäjiä meistä tuli vuonna 2003.
Olen oppinut, että niin yrittäminen kuin politiikkakin ovat kestävyyslajeja, joihin ei kannata lähteä mukaan pikavoittojen toivossa. Pitkäjänteinen mukanaolo on antanut mahdollisuuden vaikuttaa koti- ja maakuntani asioihin. Eikä tietenkään yksin, vaan yhdessä. Kalajokisesta ja pohjoispohjalaisesta Kokoomusyhteisöstä on tullut ikään kuin laaja suku, jonka kanssa voi asiasta kuin asiasta keskustella ja sparrata omia näkemyksiä.
Maakuntamme on suuri ja sen kunnat hyvinkin erilaisia ja eri pohjalta toimivia. On ollut aivan mahtava juttu, että olen voinut olla mukana Pohjois-Pohjanmaan Kokoomuksen hallituksen toiminnassa jo parikymmentä vuotta. Tänä kesänä alkoi neljäs kauteni varsinaisena valtuutettuna Kalajoen valtuustossa ja kaupunginhallituksen jäsenenä. Samaan aikaan maakunnan eri luottamustehtävissä olen voinut tuoda päätöksentekoon kokemuksiani yrittäjyydestä ja niitä toimintatapoja, joilla olemme täällä maakunnan eteläosassa hyvin pärjänneet.
Elämme yhä korona-aikaa ja aluevaalit uhkaavat jäädä sen aiheuttamaan varjoon. Kaikille äänestämistä miettiville kannattaa kuitenkin vielä kerran kertoa, että aluevaaleissa päätetään, ketkä pääsevät päättämään 20 miljardista veronmaksajien rahoja.
Me kokoomuslaiset olemme suhtautuneet epäilevästi nykyhallituksen lanseeraamaan hyvinvointiuudistukseen. Uudistus on koko Suomen historian suurin ja samalla hallintoa eniten keskittävä muutos. Se on samalla historiamme suurin liikkeenluovutus. Työpaikkaa vaihtaa yli 170000 ihmistä. Koko uudistus on kuitenkin vienyt jo monta hallituskautta, eikä tästä Sote-sopasta kiitosta heru meillekään.
Uudistus on nyt edennyt aluevaaleihin saakka. Vuoden 2023 alussa aloittavat aluevaltuustot ja niissä istuvat valtuutetut pääsevät ensimmäisen vuoden aikana päättämään, mitkä terveyskeskukset ja hoivakodit säästetään ja mitkä suljetaan. Samalla päälle pamahtaa hoitajamitoitus. Kuinka huolehdimme, ettei perusterveydenhuolto vie rahaa erikoissairaanhoidolta? Emmekä voi unohtaa, että palokunnat tarvitsevat rahansa. Samoin tietojärjestelmien yhteensovittaminen. Pystyvätkö kaikki hyvinvointialueet aloittamaan toimintansa ajallaan, mikäli rahoitus on epäselvää? Nyt näyttää selvältä ainakin se, että maakuntauudistus tuo aikanaan miljardien eurojen vuosittaiset lisämenot tavoiteltujen säästöjen sijaan.
Vaalikoneessa ja aluevaalitenteissä on kysytty maakuntaverosta. Enää sitä ei näytä kannattavan juuri kukaan. Tästä huolimatta sitä valmistellaan valtionvarainministeriössä edelleen. Kuinka tämän hyväksyvät veronkorotuksia pelkäävät äänestäjät?
Alkuperäistä tavoitetta ihmisten saamisesta jonoista hoitoon nopeammin ja tasapuolisesti kaikkialla Suomessa ei saa kuitenkaan unohtaa. Aluevaltuutettujen pitää aidosti tehdä työtä ja varmistaa, että uudistus johtaa sille asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen. Tässä pelissä ei välttämättä ilman mustelmia säästytä.
Uudistuksen tavoitteena on muodostaa vahvempia palvelujen järjestäjiä. Tämä ei onnistu ilman alan yrityksien ja järjestöjen osaamista ja innovaatioita. Eikä ilman hyvinvoivaa ja motivoitunutta henkilöstöä. Päätösvallan siirtyminen vahvan kunnallisen itsehallinnon piiristä selvästi heikomman hyvinvointialueen itsehallinnon piiriin ei myöskään vahvista yhteiskunnan kansanvaltaisuutta. Toisin sanoen: hyvinvointialueella on kyettävä vahvaan, tasavertaiseen yhteistyöhön keskuskaupunkien ja pitkienkin välimatkojen päässä olevien kuntien kesken.
Minulle erittäin tärkeää on, että jokainen asiakas saa tarvitsemaansa hoitoa oikeaan aikaan ja että alalla toimivat työntekijät voivat hyvin. Paikallisten pk-yritysten toiminnan mahdollistaminen tulevassa hyvinvointialuemallissa on niin ikään tärkeää. Jotta saamme rahat riittämään, tarvitsemme vahvaa yhteistyötä julkisen ja yksityisen palvelutuotannon välillä. Tämä onnistuu laajentamalla palvelusetelin käyttöä entisestään ja kehittämällä Kela-korvausta yksityisen sairaanhoidon puolella. Samalla lähipalvelut säilyvät.
Hanna Saari
