Sote kaatui eteenpäin

Toissa perjantain uutinen maakunta- ja sote-uudistuksen kaatumisesta käynnisti vaalit toden teolla. Vaikka uutinen pettymys olikin, niin varsinainen yllätys se ei lopulta kuitenkaan ollut. Siksi tiukka oli aikataulu tälle massiiviselle uudistukselle. Sote - järjestelmää on pyritty uudistamaan usealla eri mallilla jo 15 vuotta. Mallit ovat perustuneet joko kuntien väliseen yhteistyöhön tai kuntaliitosten ja maakuntien pohjalle. Mutta tulosta ei ole vain syntynyt. Näin laajaa muutosta ei edelleenkään ole toteutettu aiemmin juuri missään. Nyt mietimme paljon viisastuneena, onko asteittainen muutos sittenkin helpompi viedä läpi?

Sote-ja maakuntauudistusta on valmisteltu mittavan organisaation avulla – voi varmaan sanoa, että valmistelutyössä on ollut mukana maakuntien parhaimmisto. Virkamiestyö on ollut laadukasta. Uudistuksen valmisteluun varattiin vuosia 2017–2019 koskeviin valtion talousarvioihin määrärahoja yhteensä noin 460 miljoonaa euroa. Helmikuussa 2019 näistä määrärahoista on käytetty noin 200 miljoonaa euroa. Tämä valmistelu ajetaan nyt hallitusti alas. Tavoitteena on, että tulevalla hallituksella on edessään mahdollisimman ”tyhjä pöytä”. Uudella hallituksella onkin niin halutessaan käytössään hyvin analysoitua tämän päivän tietoa kuntien ja maakuntien tilanteesta. Tehty työ ei siis ole ollut turhaa. Voidaan hyvin sanoa soten kaatuneen eteenpäin.

Mitä seuraavaksi?

Seuraava hallitus ottaa varmasti kantaa sote - uudistukseen. Jo tehtyä työtä olisi tarkoituksenmukaista jatkaa. Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus on edelleen välttämätön, jotta palvelut voidaan turvata yhdenvertaisesti ja kustannustehokkaasti kaikille väestön ikärakenteen muuttuessa nopeasti. On myös todella hyvä, että päättäjät tietävät nyt paljon enemmän vanhustemme arjesta hoitolaitoksissa - niin yksityisissä kuin julkisissa.

Palveluiden taso eri kuntien ja maanosien välillä vaihtelee edelleen liian paljon. Jonoissa ei edelleenkään kukaan parane. Ja valinnanvapaus on voimassa edelleen vain osalle väestöä – työssäkäyville työterveyden kautta tai niille, joilla on varaa maksaa yksityisistä palveluista itse. Järjestelmä on vähintäänkin epäoikeudenmukainen. Uudistustyötä on edelleen jatkettava, mutta pitäisikö meidän nyt kuitenkin viimein tunnustaa, että sama kaava ei sovi maan joka kolkkaan? Meille kalajokisille näyttää sopineen toimintatapa, jolla Kalajoki on nyt alueensa ykkönen vanhusten palveluissa (THL-tilastot/ lltasanomat 19.3.). Tämä ei olisi mahdollista ilman toimivia hyvinvointipalveluja.

Tämä tarkoittaa mielestäni myös sitä, että Paras-hankkeen liikkeelle saamat kuntaliitokset eivät olekaan niin turhia, miltä ne mahdollisessa maakunnan sote-ohjauksessa näyttivät olevan. Nyt tehtyjen liitosten arvo palveluiden tuottajana voi jälleen nousta.

Hyvä yhteistyö ympäristökuntien palveluntuottajien kanssa on meille edelleen todella tärkeää. Kuntien tiukka taloustilanne ja näillä näkymin vuoteen 2022 voimassa oleva rajoituspykälä rajoittaa uusien sote-tilojen rakentamista. Emme voi kuitenkaan vain odottaa tekemättä mitään. Kaikki kivet kannattaa kääntää hyvien palvelupaikkojen järjestämiseksi kunnes uutta päästään tekemään. Meidän pitää olla vahvasti mukana sairaanhoitopiirin integraatiotyössä. Yhteistyöllä ja yhdessä sopien kaikki kuitenkin lopuksi hoituu.

Vastaus kysymykseen, pitääkö terveyspalveluiden tilasta olla edelleen huolissaan, on kuitenkin kyllä. Sote- uudistuksen alkuperäinen ajatus siitä, että lääkäriin pääsyä parannettaisiin myös opiskelijoille, työttömille, pienyrittäjille ja eläkeläisille, ei ole kadonnut minnekään. Erilaisten palvelusetelien avulla voidaan edelleen parantaa palvelujen saatavuutta ja saavuttaa kustannussäästöjä. Perustuslakimme ei kiellä valinnanvapautta tänäkään päivänä.

Maakuntauudistuksen kaatuminen tarkoittaa sitä, että kaavailtuja maakuntavaaleja ei nyt tule. Toimintamallit maakunnissa ovat kuitenkin jo pysyvästi muuttuneet ja paluuta aiempaan ei ole. Tarvittaessa maakuntiin kohdistuvaa työtä voidaan seuraavalla hallituskaudella jatkaa. Jotta uudistustyö ei kuitenkaan päättymättömänä jatkuisi seuraavaa 15 vuotta, on mielestäni kaikkien puolueiden kanssa yhdessä mietittävä, onko järjestelmässämme sellaista jäykkyyttä, joka tekee suurien reformien läpiviemisen liian hankalaksi. Ehkä tämä asia pitäisi ratkaista ensin – muuten voi seuraavalle hallituskaudelle kaavailtu sosiaaliturvan uudistus jäädä sekin ikuisuusprojektiksi.

Hanna Saari
Eduskuntavaaliehdokas
Kokoomus
132